Artikkelit

Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu. 

Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.

 

Artikkeleiden haku

Laadukas suonikohjujen hoito takaa parhaan tuloksen

Suonikohjutauti on erittäin tavallinen vaiva, joka pyrkii pahenemaan iän lisääntyessä. Kohjuja voidaan hoitaa monella eri tavalla niin, että jokaiselle kohjupotilaalle löytyy juuri hänelle sopiva vaihtoehto. Pyrkimyksenä on se, että leikkaustuloksen pitäisi säilyä hyvänä eivätkä kohjut saisi uusiutua. Arpien tulisi olla mahdollisimman huomaamattomat. Parhaiten tähän tulokseen päästään, jos potilas on etukäteen kunnolla tutkittu ja leikkaava lääkäri laatii hänelle leikkaussuunnitelman. Kohjuilla on kuitenkin uusiutumistaipumusta ja lisähoitoihin voi myöhemmin olla tarvetta.

Alaraajoissa on kaksi pääasiallista pinnallista laskimorunkoa: pitkä safena-laskimo ja lyhyt safena-laskimo, joihin sivuhaarat tuovat verta. Yhdyslaskimot yhdistävät pintalaskimoita syviin laskimoihin. Laskimoissa on läppiä, jotka suuntaavat veren virtauksen sydämeen päin pohjelihaspumpun vauhdittamana. Joillakin ihmisillä on reiden tyveen verta tuovan pitkän safena-laskimon suulla oleva ylin läppä rakenteellisesti hento ja huonosti pitävä. Kun läppä alkaa vuotaa, veren normaali virtaus häiriintyy ja virtauksen suunta muuttuu ponnistettaessa ja seisottaessa. Vuosien kuluessa ja erityisissä rasitustilanteissa, kuten seisomatyössä, raskauden aikana tai potilaan lihoessa, tämä läppä alkaa vuotaa enemmän. Kun ylempi läppä pettää, painerasitus kohdistuu alempana olevaan laskimon seinään, jossa laskimo vähitellen laajenee. Näin kehittyy vähitellen laskimoon painetauti. Se leviää myös pienempiin sivuhaaroihin, jotka laajenevat mutkitteleviksi laskimolaajentumiksi, suonikohjuiksi. Niiden syynä on usein pitkän safena-laskimorungon läppien vuoto. Se ei välttämättä näy päällepäin, koska se kestää painetta suhteellisen hyvin ja sijaitsee syvemmällä reiden alueella.

Laskimoiden tila tutkitaan huolella

Ennen suonikohjuleikkausta pitää laskimoiden tila tutkia huolella. Nilkan turvotus, ruskea pigmentti ja ihonalaiskudoksen kovettuma ja säärihaava viittaavat vakavampaan krooniseen laskimovajaatoimintaan.
Jos suonikohjut on aikaisemmin leikattu, pitää ottaa myös huomioon se, että edellisessä leikkauksessa on saattanut jäädä sulkematta joku laskimon sivuhaara, jonka kautta ihon alaiset laskimot saavat painetta ja jolloin kohjut uusiutuvat. Pohkeessa saattaa olla yhdyslaskimoita, joiden läppien vuoto voi aiheuttaa säärelle ihonalaista turvotusta, ihoon pigmentaatiota ja kipuja, jopa säärihaavan. Kohjujen tunnustelussa saattaa löytyä kipeä yhdyslaskimoaukko pohkeen sisäsivulla.
Pohkeen takana, jännekalvon alla sijaitseva lyhyt safena-laskimo kestää myös painetta. Sen läppien vuotamisesta aiheutuva pingotus ei myöskään aina näy päälle päin. Potilaalla saattaa silti olla pohkeessa kipuja, jos hän joutuu seisomaan pitkään.

Kynädoppler tutkijalle hyvä apuneuvo

Käsin tapahtuvaan tutkimuksen ja erilaisten testien lisäksi on nykyään käytettävissä uusia apuvälineitä. Doppler-ultraäänilaite on ollut käytössä jo vuosia. Se on hyvä apu veren virtauksen tutkimisessa. Kynädoppler-laitteella kuullaan veren virtausääni. Siitä voidaan päätellä virtauksen suunta. Laskimovirtaus on niin hidasta, ettei sitä voida kuulla ilman virtauksen lisäämistä. Virtaus vilkastuu, kun potilas esimerkiksi yskii tai ponnistaa tai raajaa puristellaan.
Tällä tutkimuksella lääkäri saa käsityksen laskimoläppien vuotamisesta vaikka suonet eivät päällepäin näkyisikään. Doppler on silti melko karkea tutkimus, koska se perustuu pelkkään kuulohavaintoon.

Duplex-tutkimuksessa nähdään suonet

Uudempi menetelmä laskimoiden tutkimisessa on duplex-tutkimuslaite. Sekin perustuu ultraääneen. Laitteessa olevalta kuvaruudulta voidaan nähdä laskimot ja niiden veren virtaus ja sen suunta. Sillä voidaan näin paljastaa laskimoläppien vuodot ja mitata suonen läpimitta. Uusiutuneissa suonikohjuissa voidaan usein paljastaa reiden tyveen edellisessä leikkauksessa jäänyt sitomaton laskimon sivuhaara.
Tämä tieto on tärkeätä, koska uusintaleikkauksessa se pitää sitoa, jolloin on toiveita siitä, että kohjut eivät uusiutuisi. Pohkeen yhdyslaskimoläppien vuoto voidaan myös todeta ja paikallistaa leikkausta varten. Pohkeen lyhyen safena-laskimon läppien vuoto voi aiheuttaa seisottaessa tuntuvia pohjekipuja, vaikka suonikohjuja ei päällepäin näkyisikään. Ilman ultraäänitutkimusta pohjelaskimon vuotojen toteaminen on vaikeata. Duplex-tutkimuksella nähdään polvitaipeen laskimoiden anatomia ja se voidaan ottaa huomioon leikkauksessa paremmin kuin ennen.
Duplex-laite on myös hyödyllinen suonikohjujen ruiskutushoidossa. Siinä ruiskutettu aine näkyy kohjun sisällä, jolloin aine on tarkemmin annosteltavissa ja sijoitettavissa oikeaan paikkaan.

Tähystysleikkaus on potilaalle helpompi kuin tavanomainen leikkaus

Krooninen laskimoläppien vajaatoiminta voi johtaa vähitellen säären alaosan turvotukseen, pigmenttimuutoksiin ja jopa säärihaavaan. Usein säärihaavan syynä on säären sisäsivun yhdyslaskimoiden läppien vuoto.
Jos laskimoperäinen säärihaava on on uhkaamassa tai se on jo ehtinyt tulla, voidaan vialliset yhdyslaskimot sulkea tähystimellä pienen ihoviillon kautta. Verrattuna perinteiseen yhdyslaskimoleikkaukseen, tähystysleikkauksesta toipuminen on huomattavasti joutuisampaa ja kivuttomampaa, koska pieni leikkaushaava on kaukana sairaasta ja vaurioituneesta ihoalueesta.

Suonikohjujen poisto radioaalloilla ja laserilla

Alaraajan suonikohjuja voidaan hoitaa arpeuttamalla joko radioaalloilla (VNUS) tai laserilla. Duplex-laitteen avulla laskimo paikallistetaan ja laskimoon pujotetaan erityinen toimenpidekatetri, jonka kärki sijoitetaan oikeaan paikkaan. Radioaaltoja tai laseria käyttäen kuumennetaan laskimon sisäkerros, jolloin laskimo kutistuu ja tukkeutuu. Tavallisesti toimenpiteessä suljetaan reiden alueen pitkä safena-laskimo. Tämä estää paineen pääsemisen pinnallisiin kohjuihin, jotka voidaan sitten erikseen leikata pois joko paikallispuudutuksessa tai selkäpuudutuksessa. Hoito tulee suhteellisen kalliiksi, koska kertakäyttöiset hoitokatetrit ovat kalliita.

Suonikohjujen ruiskutushoito

Suonikohjuja hoidettiin paljon ruiskuttamalla 1950 ja 60-luvuilla. Kohjuihin ruiskutettiin kemiallista ainetta, joka tuhosi laskimon sisäkerroksen ja arpeutti suonen tukkoon.
Näissä toimenpiteissä ruiskutettavaa ainetta saattoi päästä yhdyslaskimoihin ja syviin laskimoihin. Aine oli väkevää ja se tuhosi laskimoläppiä vääristä paikoista. Vuosien kuluttua potilaille saattoi kehittyä säärihaava. Niinpä suonikohjujen ruiskutushoidosta paljolti luovuttiin, ja haittoja aiheuttanut ruiskutusaine poistettiin markkinoilta kokonaan.
Suomessa on sen jälkeen käytetty erilaista ja vaarattomampaa ruiskutusainetta, jolla on hoidettu pieniä kohjuja ja hiussuonilaajentumia. Monissa muissa maissa on ruiskutushoitoa käytetty koko ajan enemmän kuin Suomessa. Aineen vaikutusta on pyritty kontrolloimaan huolellisella sidonnalla ja paikallisella tuennalla.
Uusimpana menetelmänä suonikohjujen ruiskutushoidossa on muutaman vuoden takainen keksintö, jossa ruiskutettava aine on vaahtomuodossa. Tämä on aiheuttanut maailmalla ruiskutushoidon uuden tulemisen. Vaahto näkyy duplex-ultraäänilaitteella ja sillä voidaan kontrolloida ruiskutettavan aineen leviämistä ja kohdentaa ruiskutus oikeaan paikkaan.
Ruiskutettavan aineen väkevyyttä on voitu laskea murto-osaan käyttämällä erityistä mikrovaahtoa. Vaahto pysyy ruiskutettavalla alueella muutaman minuutin syrjäyttäen suonessa olevan veren eikä se laimene tai karkaa sieltä pois. Tärkeää on, että toimenpiteen jälkeen ruiskutettu alaraaja sidotaan tukisitein, jotta kohjun seinämät arpeutuisivat kiinni. Tukisiteitä potilaan tulee pitää alaraajoissa muutaman viikon ajan.

Hiussuonlaajentumien ruiskutushoito

Alaraajojen iholla olevat punaiset varpumaiset hiussuonilaajentumat ovat varsin tavallisia ja kosmeettisesti häiritseviä. Niitä voi tulla jo nuorille, mutta iän myötä hiussuonlaajentumat lisääntyvät. Niiden hoitoon on käytetty ruiskutushoitoa vaihtelevalla menestyksellä. Osalla hiussuonilaajentumat korjaantuvat hyvin, osalla huonommin. Joillekin saattaa jäädä ruskehtavaa pigmenttiä ruiskutettavalle alueelle.
Uusi mikrovaahto on antanut näidenkin hiussuonilaskimoiden hoidossa lupaavia tuloksia. Teho on todettu selvästi paremmaksi kuin perinteisessä menetelmässä ja pigmentaatiotaipumus on vähäisempää.
Hoidossa ohut erikoisneula laitetaan hiussuonilaajentuman sisälle ja ainetta ruiskutetaan, kunnes suoni kalpenee tai häviää. Jälkihoitona suositellaan tukisukan ja paikallisen painositeen käyttöä.

Perinteinen kohjuleikkaus on yhä tärkeä

Edellä kuvatut menetelmät eivät suinkaan poista tavallisen suonikohjuleikkauksen tarvetta. Niistä on kuitenkin eri yhdistelminä paljon apua, kun potilaalle tavoitellaan parasta mahdollista hoitotulosta.
Tavallisessa suonikohjuleikkauksessa on tarkoituksena poistaa suonikohjuihin verta syöttävä suoni eli se laskimo, jota kautta kohjut saavat liikaa verta ja painetta. Lisäksi poistetaan jo olemassa olevat laskimolaajentumat. Jos pitkän safena-laskimon läpät vuotavat, reiden tyven alueella laskimosivuhaarat sidotaan tarkkaan. Ellei näin tapahdu, suonikohjut voivat uusia nopeasti. Nykyisin leikkaushaavat tehdään lyhyiksi ja poikkisuuntaisiksi. Kohjujen poistossa voidaan käyttää hyväksi apuvälineitä, jolla kohju voidaan poistaa pienenkin haavan kautta. Näin leikkauksen jälkeinen kosmeettinen tulos on mahdollisimman hyvä.
Suonikohjuleikkauksen kivunpoistomenetelmänä on käytetty perinteisesti selkäpuudutusta tai nukutusta. Osa pienemmistä leikkauksista voidaan kuitenkin tehdä paikallispuudutuksessa. Se mahdollistaa poliklinikalla tehtävän suonikohjuleikkauksen. Tällöin se tulee myös selvästi halvemmaksi.
Aikaisemmin käytetyistä kierrettävistä, elastisista siteistä on luovuttu leikkauksen jälkihoitona ja nykyisin käytetäänkin erityisiä leikkauksen jälkihoitoon tarkoitettuja tukisukkia. Niiden ansioista potilas voi lähteä nopeasti liikkeelle ja alaraajoihin tulee vähemmän mustelmia tai kovettumia, jotka kuitenkin häipyvät muutamassa viikossa.

Martti Janatuinen, LKT, thorax- ja verisuonikirurgian erikoislääkäri

Tietopulssi 4/2003