Artikkelit

Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu. 

Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.

 

Artikkeleiden haku

Kipsaus vai leikkaus? Lapsen iällä merkitystä kyynärvarren murtumien hoidossa

Kyynärvarren alueen murtumat ovat lapsilla hyvin yleisiä. Solisluun murtumien ohella ne ovat lasten yleisimpiä murtumia. Murtumien hoitoon vaikuttaa sekä lapsen ikä että iän mukanaan tuoma luun uudelleenmuotoutumiskyky.

Lapsen kyynärvarsi murtuu tyypillisesti kaatumisen tai putoamisen seurauksena, ja toisin kuin aikuisilla, murtumaan saattaa liittyä liitännäisvammana olkavarren alaosan murtuma. On arvioitu, että jopa 13 prosentilla kyynärpäämurtumalapsista olisi tällainen liitännäismurtuma.
Lasten kyynärvarren murtumat luokitellaan niiden tukevuuden mukaan taipumamurtumiin (plastinen deformaatio), ryppymurtumiin (torus), pajunoksamurtumiin (green­stick) sekä täydellisiin murtumiin. Noin puolet murtumista on tukevia pajunoksa- tai ryppymurtumia.
Valtaosa, noin 80 prosenttia lasten kyynärvarren murtumista sijaitsee ranteenpuolisen kolmanneksen alueella, aivan rannenivelen läheisyydessä. Näiden murtumien uudelleenmuotoutumiskyky on erinomainen.

Paikalleen asetus ja kipsaus

Lasten kyynärvarren murtumien hoito poikkeaa monella tavalla aikuisten vastaavien murtumien hoidosta. Lasten kyynärvarren murtumien hoitokriteerit riippuvat lapsen iästä ja sen mukanaan tuomasta luun remodellaatio- eli uudelleenmuotoutumiskyvystä.
Avomurtumia lukuun ottamatta pienten, alle 10-vuotiaiden lasten murtumat hoidetaan tavallisesti paikalleen asetuksella ja kipsauksella.
Murtuman paikalleen asetus tehdään aina yleisanestesiassa. Tällöin tärkein hoitopäätös on, ryhdytäänkö toimenpiteeseen. Päällepäin näkyvä virheasento voi tuolloin olla röntgenkuvassa näkyvää virhekulmaa ratkaisevampi.
Kyynärvarren murtuman hoidossa käytetty kipsaustekniikka on varsin vaativa. Saavutetun asennon ylläpitämiseksi lapsella on aina käytettävä kulmakipsiä, joka ulottuu rystysistä kainaloon. Kipsissä tulee olla erillinen lasta sekä rystys- että kämmenpuolella.
Toimenpiteen jälkeen lapsi otetaan vuodeosastolle, missä raaja asetetaan kohoasentoon ja sen verenkiertoa tarkkaillaan aitiopaineoireyhtymän riskin takia. Murtuman asentoa on seurattava radiologisesti. Uusintatoimenpiteeseen joudutaan varsin usein.

Leikkauksella hyvään lopputulokseen

Yli 10-vuotiaalla lapsella luun uudelleenmuotoutumiskyky on jo rajallinen. Yli 12-vuotiaalla lapsella kyynärvarren murtuma vaatii lähes aina kiinnitystä. Samoin, jos paikalleen asetuksella ja kipsauksella ei saavuteta hyvää lopputulosta, on murtuma hoidettava leikkauksella.
Leikkaushoidon periaatteet lapsilla ovat erilaiset kuin aikuisilla. Ensisijaisesti käytetään luun sisään pienestä ihoviillosta asetettavia elastisia ydinnauloja tai niin sanottuja K-piikkejä. Tarve luunsiirtoon on lapsilla hyvin harvinaista, sillä heillä ei juurikaan esiinny luutumattomuutta.
Joskus murtuma pyrkii luutumaan virhekulmaan, joka johtaa kyynärvarren kiertoliikkeen häiriöön. Alle 10-vuotiaalla lapsella kasvu korjaa vähäiset läheisen nivelen liikkeen suuntaiset virhekulmat. Yli 10-vuotiailla lapsilla virhekulma ei saa olla kyynärvarren keskikolmanneksen alueella viittä astetta enempää, jotta kyynärvarren kiertoliike ei estyisi.
Toinen lapsille tyypillinen komplikaatio on uudismurtuma. Hidastunutta luutumista tai valeniveltä ei lapsilla yleensä tavata.
Suurienergisissä vammoissa kasvulevyn murtumiin liittyy kasvuhäiriöriski, kun kasvulevy ennenaikaisesti luutuu muodostaen kasvulukon. Värttinäluussa kasvulukon riski on noin seitsemän prosenttia, kun taas kyynärluussa riski on jopa 80 prosentin luokkaa. Näitä tapauksia tulee radiologisesti seurata 1-2 vuoden ajan.

Harvinaiset murtumat

Niin sanottuun Monteggian murtumaan liittyy värttinäluun murtuman lisäksi kyynärluun kyynärnivelen puoleisen nivelen sijoiltaanmeno, joka saattaa joskus olla hyvin vaikea havaita röntgenkuvasta. Niin sanottu Galeazzin murtuma taas on harvinainen, isompien, 9-12-vuotiaiden lasten murtuma, jossa värttinäluu murtuu ja värttinäluun ja kyynärluun ranteenpuoleinen nivelliitos avautuu.
Näiden harvinaisten murtumien diagnosointi vaatii erityistä valppautta, ja hoidossa on erityisesti huomioitava komplikaatiomahdollisuudet.
Monteggian murtuman diagnoosin viivästyessä nivelen korjausleikkaus kannattaa tehdä useankin vuoden viiveellä. Galeazzin murtuman sijaitessa värttinäluun kasvulevyssä on kasvulukon riski erittäin suuri, jopa 80 prosenttia.

Anne Flink, Lastenkirurgian erikoislääkäri (ortopedia)


Tietopulssi 3/2006