Artikkelit

Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu. 

Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.

 

Artikkeleiden haku

Kampurajalan hoito kehittyy – Kipsaukset ja tankokenkä oikovat virheasennon

Kampurajalka on hyvänlaatuinen jalkaterän kehityshäiriö eikä siis mikään epämuodostuma. Jostain tuntemattomasta syystä toisella raskauskolmanneksella sikiön normaali jalkaterä hakeutuu kampuravirheasentoon. Kipshoidolla kampurajalka saadaan terveeksi ilman leikkausta.

On arvioitu, että vuosittain maailmassa syntyy noin 100 000 kampuralasta. Suomessa esiintyvyys on 1:1000 syntynyttä vauvaa. Valtaosa näistä lapsista on poikia, ja noin puolella häiriö on molemminpuolinen. Neljänneksellä potilaista jommalla kummalla vanhemmista on ollut kampurajalka. Osalla vauvoista on myös synnynnäinen lonkan sijoiltaanmeno.
Kampurajalassa jalkaterän kantaluu on kääntynyt sisäänpäin, jalkaterä on taipuneena nilkkanivelestä alaspäin ja lisäksi jalkaterän etuosa on kiertyneenä sisäänpäin. Osalla lapsista jalkaterä jää kooltaan pienemmäksi, sääriluu lyhyemmäksi ja säären lihaksisto hennommaksi. On epävarmaa, liittyykö tämä itse kampurajalkahäiriöön, vai onko tilanne ainoastaan seurausta huonosti onnistuneesta hoidosta.

Hoito on muuttunut

Kampurajalan hoito on varsin vaativaa, ja vuosien saatossa hoitomuodot ovat muuttuneet. Arthur Steindler aloitti 1920-luvulla kampurajalan leikkaushoidon, mutta tulokset olivat vaatimattomia.
Alan nykyinen auktoriteetti, Ignacio Ponseti, aloitti jo 1940-luvulla kampurajalan hoidon toistokipsauksin. Ponseti julkaisi tutkimustuloksiaan 1960-luvulla, mutta niiden arvoa ja merkitystä ei tuolloin ymmärretty. 1980-luvulla Suomessakin oli vallalla leikkaushoidon aikakausi, potilaat leikattiin usein jo kahden viikon ikäisenä.
Uutta tietoa saatiin vuonna 1995, kun Ponseti julkaisi kolmenkymmenen vuoden seurantatutkimustuloksensa toistokipsauksella hoitamistaan potilaista. Tulokset olivat erinomaisia ja niiden jälkeen Ponsetin metodi on vallannut alaa maailmalla.

Uusi kipsi viikon välein

Ponsetin metodi perustuu jalkaterän kolmiulotteisen liikemallin ymmärtämiseen. Telaluuta ulkosyrjältä tukemalla jalkaterä viedään kiertoliikkeen avulla vaiheittain anatomiselle paikalleen. Oleellista on, että jalkaterää ei saa korjausliikkeellä viedä niin sanottuun pronaatioon. Korjaus etenee vaiheittain. Hoito aloitetaan viimeistään viikon ikäisenä. Jokaisen manipulaation jälkeen raaja asetetaan pitkään kampurakipsiin. Manipulaatio ja kipsin vaihto toistetaan viikon välein.
Noin kahden kuukauden kuluttua, tavallisesti 4-6 kipsauskerran jälkeen, virheasento on saatu varsin hyvin korjattua.
Akillesjänne on valtaosalla potilaista kireä ja saattaa aiheuttaa kantaluun jäämisen liian ylös, jolloin kantapussi jää tyhjäksi. Hoitotuloksen edistymisessä käytetään niin sanittua Piranin luokitusta, jolla voidaan myös arvioida akillesjännetoimenpiteen tarvetta. Tarvittaessa akillesjänne katkaistaan, jolloin kantaluu saadaan alas. Jänne arpeutuu parantuessaan normaaliksi. Toimenpide tapahtuu poliklinikalla paikallispuudutuksessa, nukutusta ei tarvita. Jänne katkaistaan 2-3 mm kokoisesta ihoviillosta, itse toimenpide kestää muutaman sekunnin. Akillesjänneleikkauksen jälkeen raajassa pidetään kolmen viikon ajan ylläpitokipsiä.

Tankokenkä jatkohoitona

Kipsausten jälkeen alkaa kaikkein tärkein hoitovaihe: Vauvalle sovitetaan käyttöön tankokenkä, jota alkuvaiheessa käytetään koko ajan. Tankokenkä riisutaan vain pesujen ja hoitojen ajaksi. Kun lapsi nousee pystyyn, käytetään tankokenkää vain yö- ja päiväunilla. Hoito jatkuu 3-4 ikävuoteen asti. Tankokengällä ylläpidetään kipsillä saavutettua asentoa. Joskus asianmukaisesta tankokenkähoidosta huolimatta virheasento pyrkii palautumaan, mutta näissä tapauksissa muutamalla manipulaatiolla ja kipsauksella päästään usein takaisin hyvään hoitotulokseen.
Ponsetin metodin mukainen toistokipsaus on tuonut suurta helpotusta kampurajalan hoitoon. Hoito voidaan toteuttaa polikliinisesti, sairaalahoitoja ei tarvita. Suuret leikkaushoidot on pystytty välttämään kokonaan. Hoitoajat ovat merkittävästi lyhentyneet ja mikä tärkeintä, hoitotulokset ovat parantuneet dramaattisesti.


Anne Flink, lastenkirurgian erikoislääkäri (ortopedia)

Tietopulssi 4/2006