Artikkelit

Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu.

Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.

Nopea hoitoon pääsy on tärkeää lasten aivokalvontulehduksissa

Lasten aivokalvotulehdukseen viittaavia oireita ovat muun muassa niskajäykkyys, päänsärky, niskasärky, tajunnan häiriöt ja korkea kuume. Pieni vauva ei ole aina edes kuumeinen, mutta kosketusarkuus, tajunnanhäiriöt, hengitysvaikeudet, velttous ja huono syöminen viittaavat aivokalvon tulehdukseen. Mitä nopeammin hoito aloitetaan sitä pienempi riski on, että lapsi sairastuu vakavasti. Oireiden alettua on syytä heti ottaa yhteys lääkäriin.

Pehmeiden aivokalvojen tulehdus eli meningiitti on vakava, joskin harvinainen sairaus.
Vakavien bakteerimeningiittien määeä on voimakkaasti laskenut 1980-luvun lopulta lähtien sen jälkeen kun maassamme aloitettin Haemophilus influenzae (Hib)-rokotukset. Ennen rokotusta Haemophilus influenzae tyyppi b aiheutti 75% lasten bakteerimeningiiteistä.
Aivokalvotulehduksen syynä voi olla lähes mikä tahansa mikrobi, mutta tavallisesti aiheuttajana on joko virus tai bakteeri. Jos koululainen sairastaa syksyllä lievästi oireilevan aivokalvotulehduksen, se on todennäköisesti viruksen aiheuttama, kun taas pienen lapsen talvella sairastama aivokalvotulehdus on todennäköisesti bakteeriperäinen. Enterovirukset esiintyvät kesäisin ja syksyisin ja aiheuttavat tällöin pieniä epidemioita. Bakteerimeningiitit ovat pienten lasten ja nuorten aikuisten tauteja. Vaaravyöhykkeessä ovat esimerkiksi armeijan alokkaat, jotka saavatkin meningokokkirokotteen.
Yleisimpiä aivokalvotulehduksen aiheuttajia ovat entero- ja herpesvirukset. Toiseksi yleisimmän aivokalvotulehduksen – bakteerimeningiitin aiheuttaa sairauden nimen mukaisesti bakteeri, Suomessa useimmiten meningokokki tai pneumokokki. Imeväisikäisen tauti on todennäköisesti B-streptokokin tai E-coli -bakteerien aiheuttama.

Punkki levittää

Suomessa puutiainen eli punkki levittää kahta aivokalvotulehdusta aiheuttavaa mikrobia, borreliabakteeria ja puutiaisaivokuumevirusta. Borrelian varhaisoireita lapsilla ovat äkillinen kasvohermohalvaus ja päänsärky. Puutiaisaivokuumetapausten määrä on maassamme viime vuosina lisääntynyt ja sen on todettu olevan yhteydessä ilmaston muuttumiseen leudommaksi.
Puutiaisaivokuumeen taudinkuva on lapsilla lievempi kuin aikuisilla ja taudin vaikeusaste pahenee lapsilla iän myötä. Lapset sairastavat useammin aivokalvotulehduksen ja harvemmin vakavamman aivokuumeen kuin aikuiset ja kuolleisuus sekä pysyvät jälkioireet ovat heillä harvinaisia. Aivokuumeen oireita ovat vapina, uneliaisuus, käyttäytymisen muutokset sekä aivohermohalvaukset.
Bakteerimeningiitti on ensisijaisesti pikkulasten tauti, sillä 2/3 tapauksista esiintyy alle 2-vuotiailla. Oireisto määräytyy lapsen iän ja taudinaiheuttajan mukaan.

Tarkkeile oireita

Isommilla lapsilla aivokalvotulehdukseen viittaavia oireita ovat niskajäykkyys, päänsärky, niskasärky, tajunnan häiriöt ja korkea eli yli 39,5 asteen oleva kuume. Lapsi on usein sairaanoloinen, makaa hiljaa vuoteellaan eikä jaksa kiinnostua mistään. Äänet, kirkkaat valot ja koskettelu voivat ärsyttää häntä. Osalla lapsista ilmenee pieni punapilkullinen ihottuma, joka ei häviä sormella painettaessa.
Pieni vauva ei ole aina edes kuumeinen, mutta hänellä voi silti olla yleistyneen tulehduksen merkit: kosketusarkuus, tajunnanhäiriöt, hengitysvaikeudet, velttous ja huono syöminen. Niskajäykkyyttä ilmenee imeväisiässä merkittävästi harvemmin kuin vanhemmilla lapsilla. Sen sijaan vauvan kallolohkojen väleissä olevat normaalisti pehmeinä tuntuvat aukot (aukileet) tuntuvat kireiltä.

Nopea hoidon aloittaminen tärkeää

Nopea reagointi sairauteen on ensiarvoisen tärkeää. Mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä pienempi riski on, että lapsi sairastuu vakavasti. Jos aivokalvotulehduksesta on pienikin epäilys, lääkäriin on otettava heti yhteyttä. Yhteydenottoa ei saa koskaan pitkittää seuraavaan päivään.
Meningiitin aiheuttaja todetaan sairaalassa tehtävästä selkäydinnäytteestä. Bakteerimeningiitti hoidetaan sairaalassa noin viikon mittaisella suonensisäisellä antibiootilla, mutta hoito voi olla pitempikin taudinaiheuttajasta riippuen. Puutiaisaivokuumeviruksen aiheuttamaan meningiittiin ei ole erityistä hoitoa ja hoito on oireen mukaista.
Virusmeningiitti on lievempi tauti kuin bakteerimeningiitti, johon 3-4 prosenttia sairastuneista lapsista kuolee. Virusmeningiitti ei vaadi aina edes sairaalahoitoa, vaan hoidoksi riittää vuodelepo ja tarvittaessa pahoinvointi- ja kipulääkitys.

Bakteeriperäisen taudin sairastaneet neurologille seurantaan

Vaikeisiin bakteerimeningiitteihin liittyy pysyviä neurologisia jälkioireita, joista vain alle viisi prosenttia on vaikea-asteisia. Sen sijaan lievempiä neurologisia oireita kuten kuulohäiriöitä ja karsastusta voi esiintyä 16 prosentilla potilaista ja siksi on tärkeää, että lastenneurologi vastaa bakteerimeningiitin sairastaneiden lasten jälkiseurannasta. Osa taudin aiheuttamista vaurioista paranee onneksi ajan kuluessa spontaanisti itsestään.
Monilla lapsilla on meningokokkibakteereja nenässään ja nielussaan, vaikka he eivät ole sairaita. Useimmat meningokokkitapaukset ovat yksittäisiä eikä kyse ole siis epidemiasta. Meningokokki ei ole onneksi kovin tarttuva. Joskus voi ilmetä samalla alueella useampia tapauksia ja siksi sairastuneen lapsen kanssa samassa asunnossa asuvat sisarukset ja vanhemmat suojataan ennaltaehkäisevällä lääkkeellä. Sitä vastoin muille samassa päiväkodissa tai koulussa käyville lapsille ei ennaltaehkäisevää hoitoa suositella.

Rokote torjuu vai osan

Meningokokkitautia vastaan on olemassa myös rokote, mutta se suojaa meningokokki A ja C tyyppejä vastaan. Viime vuosina Suomessa olleet meningokokkimeningiitit ovat olleet B tyyppiä, johon ei ole olemassa vielä rokotetta.
Suomessa yleisintä bakteerimeningiittiä aiheuttavaa mikrobia, pneumokokkia vastaan on olemassa myös rokote, joka suojaa muitakin vakavia tulehduksia kuten keuhkokuumetta vastaan. Rokotusta suositellaan lapsille, joilta puuttuu perna tai se ei toimi ja lapsille, joilla on synnynnäinen tai hankittu vastustuskyvyn puute.
Pneumokokkirokote ei kuulu yleiseen rokotusohjelmaan ja siksi rokotuksen kustannukset jäävät hoitavan yksikön tai rokotettavan itsensä maksettaviksi. Pneumokokkirokotteen lapselleen haluavat vanhemmat tarvitsevat rokotteelle lääkärin määräyksen.
Aivokalvotulehduksen sairastanut lapsi voidaan viedä päivähoitoon, kun hoito on lopetettu ja kun hän voi leikkiä ja osallistua hoitopaikan toimintaan tarvitsematta erityishuomiota. Sairaan lapsen sisarukset voivat mennä päiväkotiin, kun ennalta ehkäisevä hoito on lopetettu.

Pasi Lehtinen, lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri

Tietopulssi 4/2004

Viisi viimeisintä