Artikkelit

Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu.

Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.

Keliakian oireet vaihtelevat

Keliakiaan voivat viitata varsin moninaiset oireet tai toisaalta se voi olla täysin oireeton. Tautia voidaan seuloa vasta-ainemäärityksillä, mutta diagnoosi varmennetaan nykyisin maha-ohutsuolitähystyksessä.

Keliakia on sairaus, jonka aiheuttaa vehnän, rukiin tai ohran sisältämä valkuaisaine nimeltään gluteeni. Keliakian seurauksena ohutsuolen nukka häviää asteittain ja ohutsuolen limakalvossa tapahtuu myös muita keliakialle tyypillisiä muutoksia.
Tautiin sairastuvat ihmiset ovat perimältään alttiita keliakialle. Sitä sairastaa suomalaisista joka sadas tai aivan viimeisten tutkimusten perusteella jopa hieman useampi.
Nykyään tiedetään, että lähes kolmannes keliakiaan sairastuneista on täysin oireettomia. Siksi keliakia on vielä tänä päivänä varsin alidiagnosoitu sairaus.
Hoitona on ennen kaikkea gluteenin tarkka poistaminen ravinnosta. Dieetin ansiosta suolen nukka palautuu keskimäärin vuoden kuluessa ja yleensä muutkin keliakiaan liittyvät oireet poistuvat vähitellen.
Keliakiaa voidaan seuloa vasta-ainemäärityksillä, mutta diagnoosi varmennetaan nykyisin maha-ohutsuolitähystyksessä. Sen avulla voidaan todeta edellä mainitut muutokset ohutsuolen limakalvolla.
Vasta-ainemäärityksillä voidaan seurata myös dieetin tehokkuutta. Jos vasta-ainepitoisuudet ovat matalia taudin alussa, ne häviävät oikean dieetin myötä muutamassa kuukaudessa ja korkeatkin pitoisuudet madaltuvat vähintään vuodessa.
Kontrollitähystystä, jolla todetaan suolinukan parantuminen dieetin aikana, ei koskaan pitäisi tehdä kuin korkeintaan vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Suolen limakalvon normaalisoituminen voi vaatia vähintään vuoden, vaikka dieetti olisi täysin pitäväkin.

Ripulia, anemiaa, laihtumista

Ripuli ja painon putoaminen ovat klassisia keliakian oireita. Nykyään se on muuttunut taudinkuvaltaan lievemmäksi ja usein vakavia oireita ei ole ehtinyt kehittyä taudin tullessa diagnosoiduksi.
Varsin yleinen ensioire on anemia, joka johtuu ohutsuolen alkuosaan tulleesta suolinukan vauriosta alueella, josta raudan pitäisi imeytyä. Muita oireita voivat olla foolihapon tai B12 –vitamiinin puute, hermostolliset oireet kuten kävelyn vaikeutuminen tai esimerkiksi raajoihin liittyvä, niin sanottu neuropatia, joka voi ilmetä esimerkiksi tuntomuutoksina tai pistelynä raajoissa.
Keliakiaan voi liittyä lapsettomuutta, puberteetin viivästymistä tai masennusta. Varsin yleisesti keliakia voi aiheuttaa osteoporoosia. Nykyisen käsityksen mukaan ilmiön syynä on luuta tuhoavien solujen aktivoituminen. Aikaisemmin uskottiin lähinnä, että keliakiassa luut haurastuvat, koska kalkin imeytyminen vähenee ohutsuolen limakalvon vaurioitumisen vuoksi.
Keliakiaan voi liittyä myös erilaisia muita tukikudosten sairauksia.
Sjögrenin syndrooma, johon liittyy muun muassa suun kuivuminen, on keliakiapotilailla yleinen samoin kuin kilpirauhasen sairaudet tai insuliinihoitoa vaativa sokeritauti. Ennen arveltiin, että keliakiassa on suuresti lisääntynyt riski saada ohutsuolen lymfooma eli syöpäkasvain, mutta syöpäriski on keliakiassa aikaisemmin luultua harvinaisempaa.

Ihokeliakikolla aina myös suolikeliakia

Ihokeliakia eli dermatitis herpetiformis kiusallisesti kutiavine ihorakkuloineen on keliakian yksi ilmenemismuoto. Se aiheuttaa kutiavia vesirakkuloita usein tyypillisesti raajojen ojentajapuolille.
Ihokeliakiapotilailla on aina myös suolikeliakia, ja noin 80 prosentilla löydetäänkin tyypillinen suolinukkavaurio ohutsuolen limakalvolla. Pienellä osalla potilaista ohutsuolen limakalvon suolinukka on sinänsä vielä normaalin näköinen, mutta heilläkin on vähintään lisääntynyt tulehdussolujen määrä. Toisin sanoen heillä on niin sanottu piilevä eli latentti keliakia.
Hoitona on niinikään tiukka gluteeniton dieetti. Taudin alussa voidaan jouduttaa ihon parantumista dapsoni-nimisellä lääkkeellä, joka voidaan kuitenkin jatkossa yleensä jättää pois. Varsinaisesti ihokeliakian diagnoosi tehdään ihonäytteestä.
Suu oireilee keliakiassa usein. Kipeitä laikkuja eli aftoja voi keliakiapotilailla esiintyä muita ihmisiä useammin. Runsaan ja usein esiintyvän suutulehduksen ja suupielien rikkonaisuuden pitäisikin herättää epäily keliakiasta.
Keliakiaan voivat liittyä myös itsepäinen ientulehdus ja hampaiden kiillevauriot, jotka luokitellaan neljään eri vaikeusasteeseen. Muutokset vaihtelevat hampaan värimuutoksesta aina vaikea-asteiseen hampaiden kalkkiutumisen ja muodon vaihteluun.
Kiillemuutosten toteaminen vaatii harjaantunutta silmää. Erikoisesti ihokeliakiapotilailla tahtoo suun kuivuus kiusata ja kuivuuden tunne saattaa jatkua myös dieettihoidon aikanakin. Näissä tapauksissa on turvauduttava suun kosteutta lisääviin valmisteisiin.

Hoitamaton keliakia aiheuttaa muita sairauksia

Mitä pidempään keliakia on olemassa ja sitä ei hoideta, sitä yleisempää ja sitä suurempi todennäköisyys on saada jokin keliakiaan liittyvä muu sairaus. Tilanne paranee huomattavasti, mikäli keliakiadiagnoosi tehdään varhain ja gluteeniton dieetti aloitetaan välittömästi.
Keliakia voi periytyä. Ainoa varmistettu altistava perintötekijä keliakiaan sairastumiselle on kudosantigeeni HLA-DQ. Lähes kaikilla keliakiapotilaalla on joko kudosantigeenityyppi HLA-DQ2 tai HLA-DQ8. Asiaa mutkistaa se, että myös ihmisillä, joilla ei ole keliakiaa, voi olla nämä samat kudosantigeenit. Kuitenkin, jos ihmisellä ei ole näitä antigeenejä, keliakian todennäköisyys on huomattavan pieni.
Varsin monelta keliakiapotilaalta löydetään ensin laktoosi-intoleranssi. Pelkkä laktoositon dieetti ei paranna heidän oireitaan, koska takana onkin keliakia. Siksi onkin aina pidettävä mielessä, että oireiden perussyynä voi olla keliakia, jos ne jatkuvat, vaikka laktoosi-intoleranssi on varmistunut ja potilas on laktoosittomalla dieetillä.

Dieetti parantaa elämänlaatua

Keliakiapotilaan elämänlaatu paranee gluteenittoman ruokavalion aikana. Tutkimuksissa on todettu saman koskevan myös oireettomia keliakiapotilaita.
Tänä päivänä on saatavissa hyviä gluteenittomia tuotteita elintarvikeliikkeistä, mutta tarkan dieetin noudattaminen vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. Varsin harvoin joudutaan gluteenittoman ruokavalion lisäksi käyttämään muita hoitomuotoja. Vaikeassa keliakiassa voidaan alussa kuitenkin käyttää muun muassa rauta- tai vitamiinivalmisteita hemoglobiiniarvon nousun nopeuttamiseksi. On muistettava, että joskus keliakiaan liittyvän suolinukkavaurion korjaantuminen voi viedä huomattavan pitkänkin, jopa usean vuoden ajan.

Hannu Lähteenoja, LT, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri

Tietopulssi 1/2004