Artikkelit

Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu. 

Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.

 

Artikkeleiden haku

Hyvä hoito rauhoittaa vatsan ja mielen – ikääntyvän ihmisen vatsavaivat

Ikääntyvän elimistön häiriötilat ovat suurelta osin samoja kuin nuoremmillakin. Vanhus voi sairastua ”vatsatautiin” tai potea tilapäistä ummetusta. Umpilisäkkeen tulehdus tai sappivaivat ja närästys tai vaikkapa nivustyrä saattavat ilmetä vasta korkeassa iässä. Jossain määrin normaaliin ikääntymiseen liittyy ruokahalun väheneminen ja suoliston toiminnan hidastuminen. Toisaalta iän myötä riski sairastua vatsan alueen syöpään lisääntyy, ja tästä syystä erityisesti pitkittyvä vatsaoireilu ikäihmisellä on otettava vakavasti.

Ruoansulatuselimistön tavallisten sairauksien oireet ovat tyypillisinä kohtalaisen helposti tunnistettavissa, mutta läheskään aina oireet eivät ole tyypillisiä. Esimerkiksi suolta vähitellen ahtauttavan paksusuolikasvaimen ensioire voi olla närästys, ja toisaalta mahahaavapotilas saattaa valittaa suolen toimintahäiriötä. Näin vaivojen selvittely edellyttää joskus useita eri tutkimuksia.
Ruoansulatuskanavan yläosaan kuuluvat suu, ruokatorvi, mahalaukku ja pohjukaissuoli, joka on ohutsuolen alkuosa. Pallea on litteä, kupolimainen, osin lihaksinen, osin jänteinen vahva kalvo, joka erottaa rinta-ja vatsaontelon toisistaan. Ruokatorvelle on palleassa oma aukko (hiatus), jonka alapuolella ruokatorvi liittyy mahalaukkuun. Ylä-ruoansulatuskanavaan kuuluvat myös maksa ja haima. Ylä- ja ala- ruoansulatuskanavan välimaastossa on ohutsuoli. Se on 3,5–5 m pituinen, ja sieltä ravintoaineet pääasiallisesti imeytyvät verenkiertoon. Ruoansulatuskanavan alemman osan muodostavat paksusuoli, peräsuoli ja peräaukko.

Yläosan ruoansulatuskanavan
ongelmia

Suun ja hampaiston kunto on koko elimistön hyvinvointia ajatellen tärkeä. Ikääntyvällä on usein taipumusta limakalvojen kuivumiseen, mikä suussa altistaa kivuliaille limakalvovaurioille ja tulehduksille. Tämän estämiseksi on järkevää pitkin päivää juoda useita kertoja vettä tai laimeata mehua, mikä on myös suoliston ja virtsaelinten toiminnalle hyödyksi.
Närästys/rintalastan takainen polte/karvastelu johtuu tavallisesti mahahapon aiheuttamasta ärsytyksestä. Ruokatorveen mahalaukusta nouseva hapan neste (refluksi-ilmiö) aiheuttaa ajan mittaan tulehduksen ruokatorven limakalvolle. Paha tulehdus voi johtaa ahtauttavaan arpeutumaan ja nielemisvaikeuteen. Ruokatorven syöpäkasvain aiheuttaa myös tyypillisenä oireena nopeasti pahenevaa nielemisvaikeutta, ja joskus ruokatorven täydellisen tukoksen. Ruokatorvikouristus (akalasiatauti) aiheuttaa toiminnallisen tukoksen juuri ruokatorven ja mahan liitoskohtaan. Ruokatorvitukoksessa potilas oksentaa syömänsä ja jopa juomansa kutakuinkin välittömästi nielemisen jälkeen. Oksennus ei siis tule mahalaukusta eikä siksi ole hapanta eikä sapen värjäämää (vihertävää).

Palleatyrä on tavallinen

Palleatyrässä (hiatushernia) pallealihaksen ruokatorviaukko on venyttynyt, jonka seurauksena mahalaukun yläosa työntyy palleatason yläpuolelle, rintaonteloon. Äärimmäinen muoto on koko mahalaukun luiskahtaminen pallean väärälle puolelle. Äkillisesti ilmaantuessaan kookas palleatyrä voi aiheuttaa voimakasta rintakipua ja oksentelua.

Haavaumat
ja helikobakteeri

Mahalaukun ja pohjukaissuolen haavaumat (ulcustauti) ovat mahahapon aiheuttamia limakalvosyöpymiä. Perusongelma on usein helikobakteerin aiheuttama tulehdus, mutta myös pitkäkestoinen särkylääkkeiden käyttö altistaa haavaumien kehittymiselle. Haavaumataudin oireita ovat närästely, ylävatsakipu, vatsan varhainen täyttyminen ja oksentelu. Kuitenkin pohjukaissuolihaavaumassa esiintyy usein tyhjämahapoltetta, jolloin syöminen tai esim. maidon juominen lievittää oiretta. Haavaumataudin vaikeissa muodoissa voi esiintyä verenvuotoa, joka voi ilmetä siten, että ulostus muuttuu tervamaisen mustaksi tai jopa selvästi tummanpunertavan veriseksi. Hitaan verenvuodon ensioireena saattaa olla vähitellen kehittynyt anemia, toisinaan ilmaan mitään vatsan alueen tuntemusta. Haavauma saattaa ajan mittaan puhkaista reiän mahalaukun tai pohjukaissuolen seinämään (ulcusperforaatio). Tällöin oire on äkillisesti alkava, raju ja intensiivisenä jatkuva tasainen, kova ylävatsakipu. Tutkittaessa potilasta voidaan yleensä todeta vatsapeitteet kauttaaltaan tasaisen jännittyneeksi, ”laudankoviksi”.
Haavaumataudissa verenvuotoon liittyvä oksennus on tumman ruskehtavaa, ”kahvinsumppimaista”. Kirkkaanpunainen veri tai tuoreet hyytymät oksennuksessa kielivät vuodosta ruokatorven alueella tai hyvin runsaasta haavaumavuodosta. Veren oksentaminen voi myös johtua niellystä verestä.

Tähystyksestä tietoa vatsasta

Ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen ongelmat diagnosoidaan luotettavimmin mahatähystyksellä l. gastroskopialla. Siinä tutkittava nielee taipuisan, vajaan 1cm läpimittaisen, optiikalla varustetun letkun. Sillä välittyvän videokuvan avulla tutkiva lääkäri voi saman tien todeta poikkeamat normaalista. Gastroskopiassa saadaan myös näytepalat mikroskooppitutkimusta varten tarpeellisista kohteista. Valtaosa potilaista sietää tämän hieman epämiellyttävän tuntuisen tutkimuksen hyvin ilman mitään lääkityksiä. Tutkimus on kokeneen lääkärin tekemänä varsin turvallinen, lyhytkestoinen (yleensä alle 5 min), ja ennen kaikkea informatiivinen, saadaan siis hyvin paljon tärkeää tietoa. Sairaalaoloissa gastroskopiaa voidaan soveltaa monenlaisiin hoitotoimenpiteisiin, esimerkiksi ulkusverenvuodon tyrehdyttämiseen.

Maksa ja sappi

Maksan kasvaimet eivät ole suomalaisilla kovin tavallisia, mutta sappikivitauti aiheuttaa vanhuksillekin usein vaivoja. Sappikipu tuntuu voimakkaana kouristeluna oikean kylkikaaren seudussa erityisesti rasvaisen aterian jälkeen, mutta myös esimerkiksi omena, kurkku ja sipuli ärsyttävät. Voi nousta kuume ja olla voimakasta pahoinvointia ja sairauden tunnetta, jolloin kysymyksessä on sappirakon tulehdus, kolekystiitti.
Ikterus l. keltaisuus voi johtua maksaviasta tai sappitiehyiden tukkeutumisesta. Sappitietukoksen aiheuttaa yleensä joko sappikivi tai kasvain, erityisesti haimasyöpä. Keltainen väri näkyy alkuvaiheessa parhaiten silmän ”valkuaisissa”. Ultraäänitutkimuksella voidaan saada alustava käsitys minkälaisesta ongelmasta on kysymys. Tietokonetomografia ja magneettikuvaus ovat jo paljon tarkempia. Sairaalatutkimuksena tehtävä ERCP on tähystys- ja röntgentutkimus, jossa haima- ja sappitiehyt kuvataan. Samassa yhteydessä voidaan poistaa sappitiehytkiviä tai asettaa pieni salaojaputki sappitiehyen tukoksen hoidoksi.

Ohutsuolen sairaudet

Tulehdukset ja kasvaimet eivät ole kovin yleisiä ohutsuolessa. Toisinaan kuitenkin suolitukos tai verenvuoto saattaa johtua esim. ohutsuolen haavaumasta tai kasvaimesta. Ohutsuolen tutkimusmenetelmiä ovat röntgenvarjoainekuvaus ja erikoispitkällä tähystimellä ”enteroskoopilla” suoritettu tähystys. Uusia menetelmiä ovat magneettikuvaus ja kapselitutkimus. Viimeksi mainittua käytetään erityisesti tutkittaessa toistuneita suolistovuotoja, joiden syytä ei ole tähystyksissä havaittu.
Tavallisimpia ohutsuoleen liittyviä ongelmia ovat kiinnikkeet. Kiinnikkeisyys voi olla aikaisemman vatsan alueen leikkauksen, sairastetun tulehduksen tai vamman jälkitila. Kysymyksessä on vatsakalvon arpeutuminen, joka kiinnittää suolenmutkia yhteen tai vatsanpeitteisiin. Seurauksena voi olla vatsaontelon sisäisiä tyrämuodostumia, jollaiseen suolenmutka saattaa äkillisesti jumiutua aiheuttaen kipua, vatsan turpoamista, pahoinvointia ja oksentelua. Kiinnikkeisyys voidaan varmuudella havaita vain leikkauksessa. Imeytymishäiriötä, kuten laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa epäiltäessä on laboratoriotutkimuksista merkittävä hyöty, mutta tähystys on myös usein tarpeen.

Alaruoansulatuskanava

Paksusuolen toiminnan hidastuminen on tavallista ihmisen ikääntyessä. Suolen normaalin toiminnan ylläpitämisessä ovat erityisen tärkeitä ravinnon laatu. Päivittäin tarvitaan kuitua, jota on esimerkiksi kokojyväviljatuotteissa, kasveissa ja hedelmissä. Apteekista saatavat kuituvalmisteet ovat suolistoystävällisiä ja niitä voi suositella lievissäkin toimintaongelmissa. Kuidun lisäksi on säännöllinen runsas nesteen juominen tärkeä, koska pelkkä kuitu saattaa jopa kiinteyttää suolensisältöä vaikeuttaen ummetusoiretta. Päivittäinen liikunta on kolmas ummetuksen ehkäisyn ja hoidon kulmakivi.
Paksusuolen umpipussitauti l. divertikuloosi lisääntyy iän myötä. Siinä paksusuolen seinämään venyttyy pussimaisia ulokkeita. Tavallisimmin niitä on sigmasuolessa, joka on paksusuolen loppuosa, ja sijaitsee vasemmalla alavatsalla. Divertikuliitti on tulehdus, joka aiheuttaa joskus hyvinkin rajuoireisen taudin. Divertikkeli saattaa puhjeta tulehduttuaan, jolloin seuraa vatsakalvon tulehdus. Tila on hengenvaarallinen, ja edellyttää kiireellistä leikkaushoitoa.

Suolen syöpä

Paksusuolen ja peräsuolen syöpä ovat tavallisia sairauksia. Suolen toiminnan selvä muutos aikaisemmasta on tyypillinen oire. Anemisoituminen saattaa johtua hiljalleen verta tihkuttavasta paksusuolisyövästä. Usein uloste on tällöin värjäytynyt mustaksi. Aina potilas ei tätä kuitenkaan ole huomannut. Ulostamisen yhteydessä peräaukosta vuotava kirkas, punainen veri on tavallisimmin peräisin aivan peräaukon tuntumasta. Kysymyksessä voi olla peräpukamatauti tai peräaukon haavauma, mutta myös aivan peräsuolen loppuosan kasvain. Peräsuolisyövässä voi esiintyä limaisen veren valumista peräaukosta, joskus omia aikojaankin.
Peräaukon seudun tutkimus on yksinkertainen, voi johtaa saman tien diagnoosiin. Lääkäri havainnoi katselemalla ja sormella tunnustelemalla (”tuseeraus”).

Paksusuolen tähystys

Paksusuolen tutkimus tehdään useimmiten tähystämällä (kolonoskopia) taipuisalla videotähystimellä. Paksusuoli on pitkä (n. 1,5 m), monella mutkalla ja sykkyrällä oleva, vatsaonteloa kiertävä putki, ja sen tähystäminen on toisinaan haastavaa niin tähystäjälle kuin tutkittavallekin. Harjaantuneelle lääkärille tähystys onnistuu yleensä. Ajoittain tulee tutkimukseen kuitenkin potilaita, joilla esimerkiksi alavatsan alueen kiinnikkeisyys tai paksusuolen tavallista pitemmät lenkit ja jyrkät mutkat aiheuttavat, ettei koko paksusuolta saa tutkituksi. Tarpeen vaatiessa voidaan tutkimusta täydentää röntgenvarjoainekuvauksella (kolografia), ja joissakin tilanteissa tämä voi olla ensisijainenkin menetelmä.
Suoli on ennen tutkimuksia saatava tyhjennetyksi sisällöstään. Nykyisin käytetään suolen huuhteluun juotavaa liuosta joka aikaansaa ”keinotekoisen ripulin”. Kolonoskopiassa voidaan myös tehdä erilaisia hoitotoimenpiteitä, joista tavallisimpia ovat pienten kasvainten (adenoomat) poistot.

Ajoissa kunnon tutkimuksiin

Diagnostiikan, anestesian ja kirurgian menetelmät ja tekniikat kehittyvät jatkuvasti. Yhä useampia sairauksia voidaan nykyisin hoitaa kajoamalla vain vähän potilaaseen. Tällä tarkoitetaan tähystysten lisäksi laparoskopiaa l. vatsaontelon alueen tähystysleikkauksia. Tällaiset leikkaukset tehdään pienistä, n 1–2 cm leikkaushaavoista. Leikkauksen jälkeinen toipuminen on merkittävästi nopeampaa kuin pitkän leikkausviillon kautta tehdyn vastaavan toimenpiteen jälkeen. Tähystystoimenpiteitä käytetään paljon oireita lievittävissä hoidossa, jolloin esimerkiksi pitkälle edenneen syöpätaudin hankalia oireita voidaan hyvin lievittää.
Iäkkään henkilön vatsaoireet on syytä ottaa vakavasti. Hakeutumalla asiantuntijan tutkimuksiin voidaan yleensä kohtuullisessa ajassa selvittää diagnoosi ja hoitomahdollisuudet. Ajoissa todettu syöpä voidaan vanhuksellakin saada parannetuksi, ja moniin hyvänlaatuisiin, mutta kiusallisiin vaivoihin on annettavissa tehokas ja turvallinen hoito.

Risto Gullichsen, LT, dosentti, kirurgian ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri


Tietopulssi 4/2007