Artikkelit
Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu.
Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.
Tyypin 1 diabetes lapsella -sairaus pysyy, mutta elämä jatkuu
Suomalaisten lasten riski sairastua tyypin 1 diabetekseen on poikkeuksellisen suuri. Niin kauan kun syytä taudin puhkeamiseen ei tiedetä, avainasemassa on taudin osoitus ja huolellinen hoito.
Diabetes on Suomessa lasten kolmanneksi yleisin pitkäaikaissairaus. Lasten diabetes on valtaosin I tyypin eli insuliinipuutosdiabetesta. Myös tyypin 2 diabetesta on kuitenkin todettu lapsilla ja sen osuus näyttäisi olevan lisääntymässä. Vuosittain Suomessa sairastuu diabetekseen 500 alle 16-vuotiasta lasta ja nuorta.
Suomalaisilla on jopa maailman suurin riski sairastua tyypin 1 diabetekseen. Syytä ei vielä tiedetä, mutta asiaa selvitetään useissa tutkimuksissa. Perinnöllisesti altis lapsi saa toistaiseksi osin tuntemattomien ulkoisten tekijöiden takia haiman sisäsyntyisentulehduksen, joka vaurioittaa haiman insuliinia tuottavien solujen toimintaa. Tällaiseksi taudin laukaisevaksi ulkoiseksi tekijäksi on epäilty muun muassa ravitsemukseen liittyviä seikkoja tai virusinfektioita.
Lapsi juo, pissaa ja väsyy
Runsas juominen ja virtsaaminen sekä laihtuminen ovat lapsen ja nuoren pitkälle edenneen diabeteksen tyypillisiä oireita. Lapsi on usein myös tavallista väsyneempi. Diabeteksen toteamiseen riittävät nämä oireet sekä verikokeella osoitettu suuri veren sokeripitoisuus yli 11,3 millimoolia litrassa (mmol/l). Periaatteessa taudinmääritykseen riittää myös pelkkä sokerin osoittaminen virtsasta.
Mitä pienempi lapsi on, sitä useammin oireet poikkeavat tavallisista. Lisääntyneen virtsanerityksen merkkinä voivat olla lisääntynyt vaippojen kulutus, tai yökastelun alkaminen uudelleen lapsen jo opittua kuivaksi.
Tyyppi 1 vaatii pistoshoidon Tyypin 1 diabeteksen hoito aloitetaan sairaalassa, jossa hoito kestää vajaan viikon. Ykköstyypin diabeteksen hoitona on aina insuliinin antaminen pistoksina.
Insuliinia voidaan aluksi antaa tiputuksena suoneen, alkuhoidon jälkeen siirrytään antamaan insuliinia pistoksina ihon alle. Tämä hoito jatkuu myös kotona.
Insuliinimäärät ovat aluksi suuria, mutta insuliinin tarve vähenee yleensä yksilöllisesti päivien ja viikkojen myötä. Tämä johtuu siitä, että elimistö herkistyy uudelleen insuliinille onnistuneen hoidon ansioista, ja asiaan vaikuttaa myös lapsen liikunnan lisääntyminen kotiuttamisen jälkeen.
Lapsen oma insuliinituotanto alkaa usein myös elpyä kahden seuraavan kuukauden aikana ja pistettävän insuliinin tarve muuttuu noin 60 prosentilla lapsista hyvin pieneksi. Ilmiöitä nimitetään remissioksi. Se jää kuitenkin tilapäiseksi eli lapsen oma insuliinin tuotanto loppuu joka tapauksessa vähitellen kokonaan. Näin käy usein noin vuoden kuluessa sairastumisesta. Tämän jälkeen lapsi on kokonaan pistetyn insuliini varassa, ja tarvittavat insuliinimäärät suurenevat uudelleen.
Insuliinia on useampaa lajia
Ihon alle pistettäviä insuliineja on kahta päätyyppiä: pitkävaikutteista perusinsuliinia ja ateriainsuliinia. Perusinsuliinia voidaan pistää yhtenä tai useampana pistoksena, yleensä pistoksia tarvitaan yksi tai kaksi.
Kun ihminen syö, verensokeri nousee ja insuliinia tarvitaan lisää. Tämä tarve katetaan ateriainsuliinilla. Ateria insuliinia pistetään kaksi kertaa päivässä niin sanotussa kolmipistoshoidossa ja jopa 5-6 kertaa päivässä, jolloin puhutaan monipistoshoidosta.
Insuliinihoito räätälöidään potilaan tarpeen mukaan. Insuliinit annostellaan joko ruiskulla ja neulalla tai insuliinikynällä. Insuliinipumppuhoitoa voidaan myös käyttää.
Tavoitteena terveen verensokeritaso
Diabeteksen hoidon tavoite niin lapsilla kuin aikuisillakin on pitää verensokeritaso mahdollisimman lähellä terveen ihmisen verensokeritasoa. Liian matalia verensokeritasoja pyritään välttämään. Ennen ateriaa suositeltava verensokeritaso on 4-7 mmol/l ja aterioiden jälkeen alle 10 mmol/l. Diabeteksen hoito onkin tasapainoilemista liian korkean ja liian matalan verensokeritason välillä. On hyvä muistaa, että myös liikunta vaikuttaa oleellisesti verensokeriin, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Hoitotasapainoa seurataan mittaamalla GHbA1C-arvoa (tarkoittaa glykosyloitunutta hemoglobiinia ja sen prosenttiosuutta kokonaishemoglobiinista). Luku kuvastaa verensokeritasoa edeltävän 6-8 viikon ajalta. GHbA1C-arvon olisi hyvä olla 7,5 paikkeilla. GhbA1C tutkitaan joka vastaanottokerralla.
Kotona lapsen pitää mitata verensokereitaan ennen ja jälkeen aterioiden ja nukkumaan mennessä. Mikäli lapsella epäillään yöllisiä matalia verensokeriarvoja, mitataan verensokeri myös muutamana yönä noin 2 tuntia ennen normaalia heräämisaikaa. Alkuvaiheessa sekä hoitoa muutettaessa mittauksia tarvitaan tiheämmin, vakiintuneessa tilanteessa harvemmin.
Kaikkea saa syödä kohtuudella
Diabeetikoille suositellaan samaa ruokaa kuin muullekin väestölle. Kasviksia olisi hyvä saada ½ kiloa päivässä ja rasvojen olisi hyvä olla pääosin monityydyttymättömiä. Leivän päälle suositellaan kasvimargariinia ja ruoanvalmistuksessa suositellaan käytettäväksi rypsiöljyä.
Hiilihydraattitarve lasketaan yksilöllisesti lapsen tarpeiden mukaisesti. Tärkeää on turvata normaali kasvu ja kehitys ja toisaalta välttää ylipainoa. Sokerista tulisi suositusten mukaan tulla korkeintaan 10 prosenttia päivän kokonaisenergiasta.
Diabeetikot käyvät sairastumisvaiheessa ravitsemusterapeutin luona ja heille tehdään ohjeellinen ateriasuunnitelma. Sitä täydennetään ja muutetaan lapsen kasvaessa.
Hyvä seuranta turvaa terveyttä
Diabetesta sairastava lapsi tai nuori käy yleensä diabetesvastaanotolla noin 3 kuukauden välein. Joka käynnillä diabeteshoitaja punnitsee ja mittaa lapsen, tutkii pistospaikat ja mittaa GHbA1C-arvon sekä verensokerin. Muutaman kerran vuodessa mitataan myös verenpaine, tarvittaessa tiheämmin. Diabeteslääkärin kanssa käydään läpi potilaan omaseurantavihkoon merkittyjä verensokeriarvoja sekä insuliinimääriä, ja tehdään hoitoon tarvittavia muutoksia.
Diabeteksesta saattaa seurata myös lisäsairauksia, jotka näkyvät silmänpohjissa, munuaisissa ja hermostossa. Lisäsairauksia tutkitaan vuosittain vuosikontrollinäytteiden yhteydessä. Silmänpohjat kuvataan yli 10-vuotiailta sairastuessa ja sen jälkeen kahden vuoden välein tai tarvittaessa tiheämmin. Vuosikontrollikäynnin yhteydessä tutkitaan myös potilaan jalat ja tarvittaessa potilas lähetetään koulutetun jalkojenhoitajan luokse.
Lähde: Duodecim/Terveysportti: Diabetestietokanta
Pirjo-Riitta Harjamäki, lastentautien erikoislääkäri
Tietopulssi 3/2008
