Artikkelit
Täältä löydät kaikki tuoreimmat asiakaslehdessämme, Tietopulssissa julkaistut jutut. Artikkeleissa on tietoa eri sairauksista, niiden tutkimuksesta ja hoidoista. Jokaisen jutun lopussa on päivämäärä koska se on julkaistu.
Voit etsiä hakusanalla tai valita vasemmalta luettelosta lääketieteen erikoisalan mukaan.
Selkäkipu on harvoin vakava
Selkäsairaudet ovat tavallisia ja usein hyvänlaatuisia sairauksia, jotka paranevat yleensä ilman leikkausta. Lisäksi hyvällä lääkityksellä, fysioterapialla ja kuntoutuksella kipua voidaan lievittää niin, että työ- ja toimintakyky säilyvät. Jos selkäkipu pitkittyy, tärkeintä on löytää kivun syy ja hoitaa se määrätietoisesti.
Liikuntaelinsairaudet ovat edelleen terveydenhuoltojärjestelmämme suurimpia haasteita. Pitkään jatkuvien selkäkipujen esiintyvyys on kuitenkin vähentynyt 20 vuoden seuranta-aikana. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan pitkäaikaista selkäoireyhtymää esiintyy 10 prosentilla miehistä ja 11 prosentilla naisista.
Välilevyjen rappeuma katsotaan ikääntymiseen liittyväksi normaaliksi ilmiöksi. Selkärangan rappeumasairauksien luonnollinen kulku on yleensä hyvänlaatuinen. Tavallisin oire on paikallinen selkäkipu. Yli puolella kipu uusiutuu, ja joka kolmas potilas joutuu uudelleen sairauslomalle. Sen vuoksi lääkärin tulisi korostaa potilaalle selkäkivun aaltoilevaa kulkua eikä luvata oireettomuutta. Vaikka selkäkipu uusii usein, sen ennuste on yleensä hyvä.
Osalla potilaista selkäkipu pitkittyy yli kolme kuukautta kestäväksi tai uusii tiheästi. Välilevytyrät kuuluvat myös ikääntymiseen, mutta vain osa näistä aiheuttaa alaraajaan säteilevää iskiaskipua. Oireilevan välilevytyrän esiintyvyys on väestössä 1-3 prosenttia. Valtaosa potilaista paranee ilman leikkausta ja vain noin yksi kymmenestä välilevytyrää potevista potilaista leikataan. Välilevytyrä häviää yleensä itsestään vuoden kuluessa oireiden alkamisesta.
Perimä voi altistaa selkäsairauksille
Selkäsairauksissa on useita epäiltyjä riskitekijöitä, mutta myös perimä voi olla yksi altistava tekijä. Varsinaisia riskitekijöitä ovat raskas ruumiillinen työ, toistuva kumartelu, selän kiertoasento, nostaminen, hankalat työasennot ja tärinä. Myös istumatyö kuormittaa selkää, mutta istumatyö ei sinänsä lisää selkäkipuriskiä. Lisäksi selkävaivoja voivat lisätä lihavuus, tupakointi, stressi, ahdistuneisuus ja masennus.
Kivun kesto - vihje vaivasta
Paikallisesta selkäkivusta toipuminen vie yleensä päiviä tai enintään viikkoja. Pysyviä haittoja siitä ei jää. Rappeumamuutoksiin saattaa liittyä selän yliliikkuvuusoireisto, joka aiheuttaa vihlovia kipuja selkään ja myös "noidannuolityyppisiä" kipuja.
Jos selkäkipu säteilee toiseen tai kumpaankin alaraajaan, on tavallisimmin kyseessä iskias. Iskiaksen syynä on useimmiten välilevytyrä, joka painaa yhtä tai useampaa hermojuurta. Tavallisesti konservatiivinen (ei leikkauksellinen) hoito riittää. Paraneminen vie yleensä aikaa kuukaudesta kolmeen kuukauteen ja suurin osa välilevytyristä häviää itsestään vuoden kuluessa oireiden alkamisesta. Iskiasoireen uusiutuminen on kuitenkin mahdollista.
Spinaalistenoosin (selkäydinkanavan ahtauman) oireena on lanneselkäkipu, säteilykipu, alaraajojen puutuminen tai voimattomuus. Oireet pahenevat kävellessä ja selän taaksetaivutuksessa, mutta helpottavat istuessa.
Nikamankaaren höltymä ja nikaman siirtymä (spondylolyysi ja -olisteesi) ovat usein täysin oireettomia, mutta voivat olla selkäkipujen syynä. Kasvuiässä siirtymää tulee seurata.
Aamuyöllä esiintyvä selkäkipu ja selän aamujäykkyys voivat viitata myös selkäreumaan.
Lääkäri tutkii ja kyselee paljon
Kun potilas tulee selkäkivun takia lääkäriin, alkaa vaivan selvittely haastattelulla. Lääkäri haluaa tietää potilaan aiemmat sairaudet, lääkitykset, leikkaukset, tupakoiko potilas ja mikä on hänen sosiaalinen tilanteensa. Hän voi myös kysyä työstä, sairauslomista, nykysairaudesta ja sen aiheuttamasta kivusta (kivun aste, voimakkuus, luonne, sijainti, kesto, rasituksen ja asennon vaikutus, vaikutus toimintakykyyn ja uneen, yö- ja lepokivut).
Selvitetään myös, aiheuttaako selkäsärky muita oireita, kuten alaraajojen lihasheikkoutta tai tuntomuutoksia alavartalolla ja raajoissa. Mahdolliset painon lasku, pahoinvointi, kuume, rangan jäykkyys ja mielialan muutokset ovat tässä yhteydessä tärkeitä tietoja. Kaiken kyselemisen tarkoituksena on sulkea pois vakavat sairaudet ja arvioida, onko kyse hermojuuriperäisestä oireesta.
Vastaanotolla katsotaan potilaan kävelyä, istumista, tuolista nousua, riisuutumista, pukemista, tutkimuspöydälle nousua ja siinä kääntymistä ja kivulloisuutta. Selkärangan ryhtiä arvioidaan sekä potilaan istuessa että seistessä. Lääkäri huomioi mahdolliset apuvälineet ja ontumiset. Selän toimintakyvystä saadaan käsitys tarkastelemalla selän liikkuvuutta ja liikerytmiä. Liikerajoitukset etenkin etu- ja taaksetaivutuksissa kuvaavat selkäkivun vaikeusastetta. Liikerajoitukset kirjataan vastaanotolla tarkkoina lukuina, joiden avulla toipumista ja toimintakyvyn paranemista seurataan.
Tarvitaanko labroja tai kuvia?
Yleensä selkäpotilaalle ei tarvitse tehdä laboratoriotutkimuksia. Jos kuitenkin epäillään vakavaa sairautta, peruslaboratoriotutkimuksina tulevat kyseeseen mm. lasko, CRP, perusverenkuva ja virtsan perustutkimus. Muitakin laboratoriokokeita käytetään epäiltäessä tiettyjä sairauksia.
Uusien suositusten mukaan selän kuvantamistutkimuksia ei tarvita heti oireiden alussa, elleivät oireet viittaa vakavaan sairauteen. Uusiutuvan, pitkittyvän ja kroonisen selkäkivun selvittämisessä tarvitaan kuvantamistutkimuksia: niitä tarvitaan leikkaushoitoa harkittaessa, tarkkaa tautimääritystä etsittäessä ja hoitoa suunniteltaessa.
Lannerangan tavallinen röntgenkuvaus seisten on edelleen perustutkimus. Jos muita kuvantamistutkimuksia tarvitaan, on lannerangan magneettikuvaus (MRI) ensisijainen.
Hermovaurio voidaan löytää
Kliinisen neurofysiologian menetelmillä voidaan todeta hermojuurivaurio (eli mm. iskias) ja saada tietoa vaurion vaikeusasteesta sekä sen iästä. Siten neurofysiologiset, lähinnä hermon toimintaa mittaavat menetelmät täydentävät kuvantamismenetelmien antamaa rakenteellista kuvaa. Lihassähkö-hermoratatutkimus (ENMG) voidaan tehdä noin kolme viikkoa oireiden alusta, ja tutkimuksen ihanteellisin ajankohta on 1-2 kuukautta oireiden alusta. ENMG ei siten ole aivan akuutin juurioireen tutkimus.
ENMG:stä voi olla erityistä hyötyä juurivaurion osoittamisessa esimerkiksi silloin, kun potilaalla on selvä juurioire, mutta kuvantamistutkimuksissa ei todeta välilevytyrää tai tyrä on "väärällä" puolella. Myös selkäydinkanavan ahtauman aiheuttama hermovaurio on osoitettavissa ENMG-tutkimuksella.
Akuutti selkäkipu: lääkettä ja liikettä
Akuutit alaselkäsairaudet eli alle kuusi viikkoa kestäneet selkäsairaudet hoidetaan ilman laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia, jos ei ole syytä epäillä pahanlaatuisuutta tai tiettyä sairautta. Selkäkivun hoidoksi ei tarvita vuodelepoa, vaan potilasta kehotetaan toimimaan ja työskentelemään kivun sallimissa rajoissa. Ensisijaisena lääkityksenä käytetään parasetamolia tai tulehduskipulääkettä.
Kipulääkitystä voidaan tehostaa määräämällä lisälääkkeeksi keskushermostoon vaikuttava kipulääke ja/tai neuropaattisen kivun lääke. Aiemmin runsaasti käytetyt lihaksia rentouttavat lääkkeet eivät anna uusien tutkimusten mukaan lisähyötyä yhdistettynä tulehduskipulääkkeeseen tai kipulääkkeeseen.
Akuutissa vaiheessa selkäkivun hoidoksi riittää lääkitys, ohje välttää vuodelepoa ja liikkuminen kivun sallimissa rajoissa. Liikuntamuotona kävely on hyvä.
Pitkittynyt kipu: syy pitää selvittää
Pitkittyvässä selkäkivussa (kestänyt 6-12 viikkoa) kipulääkitystä jatketaan, mutta tilanteen uusi, perusteellinen selvittely on paikallaan. Uudessa selkäpotilaiden hoitoketjusuosituksessa ehdotetaan fysiatrian erikoislääkärin tutkimusta selkäoireiden kestettyä 6-8 viikkoa. Tuolloin täytyy kipujen syy selvittää mahdollisimman tarkasti ja laatia jatkohoito- ja kuntoutussuunnitelma. Myös mahdollinen leikkaustarve selvitetään tässä yhteydessä.
Tässä vaiheessa olisi suositeltavaa hankkia selkävaivoista myös fysioterapeutin arvio ja saada häneltä ohjeet kivun hallintakeinojen löytämiseksi ja normaalin toimintakyvyn palauttamiseksi.
Aktiivisen kuntoutuksen pitäisi jatkua perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon ja aina siihen asti, kun potilas palaa työhön. Liike- ja liikuntahoidolla, jossa asteittain lisätään harjoittelun määrää, voidaan vähentää selkäkivuista johtuvia sairauslomia. Fysioterapeutti ohjaa lihas- ja yleiskuntoa parantavia harjoituksia.
Krooninen kipu: kuntoutus tärkeää!
Kroonisen eli yli kolme kuukautta kestäneen selkäkivun hoidossa kuntoutuksella on keskeinen osuus. Muut suositukset ovat suunnilleen samat kuin pitkittyneen kivun hoitosuositukset: kipulääkitystä käytetään jaksoittain kivun voimakkuuden ja kipukohtausten tiheyden mukaan.
Kroonisen selkäsairauden yhteydessä kipulääkityksen valinta on erityisen tärkeää. Lääkkeitten valintaa mietittäessä on otettava huomioon niiden haittavaikutukset. Kuntoutus on tärkein asia yli kolme kuukautta jatkuneissa selkäkivuissa. Riittävän perusteellisella ja pitkäkestoisella lihasvoimaharjoittelulla sekä yleiskuntoa kohentavilla harjoituksilla voidaan vähentää kroonista kipua ja lisätä toimintakykyä.
Välilevytyrään heti teholääkettä
Välilevytyrän (iskiasoireyhtymä) hoidossa tarvitaan hyvä ja riittävä kipulääkitys jo alkuvaiheessa. Kipu voi vaatia vuodelepoa, mutta potilas voi kivun sallimissa rajoissa jatkaa arkitoimiaan ja pyrkiä välttämään tilanteita, joissa selkä kipeytyy.
Välilevytyrän leikkaushoidon ehdottomia aiheita ovat häiriöt virtsankulussa tai ulosteenpidätyskyvyssä, alaraajan etenevä lihasheikkous ja sietämätön kipu.
Iskiaspotilasta pitää seurata tiheästi, jotta nähdään konservatiivisen hoidon vaikutus ja pystytään tarvittaessa ohjaamaan oikeaan aikaan kirurgiseen arvioon. Jos iskiaspotilaalla oireet ovat kestäneet yli kuusi viikkoa ja todetaan selvä hermojuuripuristus, potilaan kanssa keskustellaan leikkausmahdollisuudesta.
Spinaalistenoosi leikataan harvoin
Lannerangan ydinkanavan tai hermojuuren kanavan ahtaumaa kutsutaan spinaalistenoosiksi. Konservatiivisen hoidon vaikuttavuudesta siihen ei ole näyttöä, mutta hoitona on käytetty tulehduskipulääkkeitä, kalsitoniinia ja epiduraalipuudutuksia, vartalon lihaksia rentouttavaa ja koukistajalihaksia vahvistavaa fysioterapiaa sekä joskus tukiliiviä.
Hoito on ensisijaisesti konservatiivinen ja ainoastaan vaikea-asteiset spinaalistenoosit leikataan.
Ikämuutokset ovat tavallisia
Välilevyn rappeuma ja selän yliliikkuvuus (instabiliteetti) on useimmiten normaali ikääntymiseen liittyvä ilmiö. Rappeuman luonnollinen kulku on yleensä hyvänlaatuinen, ja oireilu vähenee vuosien kuluessa. Fysioterapeuttinen ohjaus ja kuntoutus ovat tässäkin tärkeässä roolissa. Luudutusleikkausta käytetään hoitona hankalissa tapauksissa.
Nikamasiirtymä (spondylolisteesi) syntyy useimmiten joko nikamankaaren höltymän (spondylolyysin) tai välilevyn rappeuman seurauksena. Spondylolyyttisessä siirtymässä keskeinen selkäydinkanava säilyy yleensä väljänä, mutta juurikanavat siirtymävälissä saattavat ahtautua. Rappeuman takia syntynyt siirtymä voi aiheuttaa myös keskeisen selkäydinkanavan ahtautumiseen. Leikkaushoitoa voidaan tarvita, jos oireet ovat hankalia.
Selkäsairaudet
Eeva Halonen, Fysiatrian erikoislääkäri, kuntoutuksen pätevyys
Tietopulssi 4/2008
